Dominot

Tämä tulee nyt ilman reseptiä ihan vinkkinä vaikka joululeivonnaisiin. Resepti nimittäin on suoraan Kinuskikissan reseptipankista, enkä ala sitä tähän kirjoittamaan.
Hyvä resepti, tosin itselläni ei riittänyt läheskään kärsivällisyyttä sekunti sekunnilta pehmenevän taikinan kanssa räpellys kaulitsemalla ja painamalla nättejä kuvioita piparimuotilla. Kun takina oli totaalisen jumittunut pöytää ja lähes silminnähden suli siihen, tein sukkelan & nokkelan päätöksen pyöritellä takina ihan pieniksi palleroiksi ja paistaa se pyörylöiksi. Kooltaan nämä ovat pieniä ja sieviä suupaloja.

Totta puhuen ei harmainta aavistusta, kuinka se kaulitseminen ja muotilla leipominen käytännössä sitten oikein onnistuu, mutta leikitään että minä en olisi mitään söpöjä perhosia edes halunnut. Pyh.

Mutta siis, onnistuu tämä ilmankin perhosefektiä ja makuhan on todellakin ihan bueno. Sen verran vain lisäisin ohjeeseen, että täytetyt pikkuleivät on säilytettävä jääkaappiolosuhteissa ja mielellään ennen tarjoilua nimenomaa, täyte kiinteytyy kylmässä ja on siten tietysti helpompi napostella. Täytettä on ohjeessa reilusti, ainakin tällä minun tavallani tehtynä, eli jos sattuu kaapissa olemaan enemmänkin keksejä, niin ei muuta kuin niihinkin sitten vaan tuota ihan dominotäytteen makuista tahnaa väliin. Saa tavallisista pikkuleivistä helposti juhlavampaa :)

Salli mun tehdä (taas) yksi lamppu

Saa ny nähdä kauanko tätä kestää, mutta tällä hetkellä jostain syystä minua vastustaa suunnattomasti ajatus tehdastekoisista lamppuhökötyksistä ja esiin on tullut ilmiselvä fiksaatio valmistaa lamput ekoisalla omatuotannolla. Ja niin sai söpöjen lamppujen sarjani taas jatkoa uusvanhasta kyntteliköstä.

Materiaalit: anopin käytöstään poistama ja kylmältä hylkäystuomiolta pelastettu yksinkertainen metallikynttelikkö, viime vuonna joulukoristealesta eurolla ostettua kultaista helminauhaa ja kirppikseltä syksyllä löytynyttä 1,50 € maksanutta vaaleanpunaista helminauhaa. Kuumaliimaa, lankaa ja muutamia muovikristalleja askartelupakin pohjilta.

Sijoituspaikka: WC

Suunnitelmissa on vielä vaihtaa pitkien kynttilöiden tilalle kupit tuikkuja varten. Ihan paloturvallisuuden vuoksi. Mutta kauniilta se näyttää ihan ilman tuliakin. Saa vessakin näyttää nätiltä, on silläkin joulu :)

Sipulisämpylöit rosmiksel

Nää on hyviä, pehmeitä ja helppoja. Ja helppoja siksi, koska minä inhoan käsien sotkemista leivonnassa ja tässä niin ei onneksi tarvitse tehdä!

Sipuli-rosmariinisämpylät

2 suurta sipulia
3 dl vettä
25 g hiivaa tai kuivahiivaa pakkauksen ohjeen mukaan
1 rkl siirappia
1-2 tl suolaa
1 tl morttelilla rouhittua kuivattua rosmariinia
2 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä

Kuori ja hienonna sipuli ja hauduta se paistinpannulla pienessä öljytilkassa muutama minuutti koko ajan sekoitellen.
Sekoita kuuma sipulisilppu veteen ja liuota hiiva nesteeseen (tai kuivahiiva pakkauksen ohjeen mukaan jauhojen kanssa.)
Lisää siirappi, suola, mausteet ja grahamjauhot.
Sekoita taikinaa vaikka ihan lusikalla ja lisää vehnäjauhot ja viimeisenä öljy. Taikina saa jäädä selvästi löysäksi, koska sitä ei ole tarkoitus missään vaiheessa työstää käsin ja löysästä sämpylätaikinasta tulee myös pehmeitä sämpylöitä.
Laita taikinakulho kohoamaan lämpimään vedottomaan paikkaan.

Kätevä emäntä iskee tietysti kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ajastaa kuivausrummun hurisemaan samaan aikaan ja asettaa taikinakulhon lämpöisen rummun päälle nousemaan nopeasti kuin mikäkin. Tai sitten jos ei ole oikeastaan niin kovin kätevä emäntä, niin näin voi myös tehdä ihan vahingossa.

Kun taikina on noussut (melkein) kaksinkertaiseksi, niin siitä lusikalla sekoittelemalla pyntätään ilmat pihalle ja nostellaan toisen lusikan avulla kekoja leivinpaperille pellille. Paistetaan n. 10 min 200 asteessa. Koska voitelemattomista leivistä on vaikea sanoa kypsyys päältäpäin, niin se selviää parhaiten tsekkaamalla pohjan. Valmista on, jos pohja on kauniin kullanruskea ja sormella pohjaan koputtamalla kuuluu kumea eli ontto ääni. Raaka taikina sisällä saa äänen kuulostamaan tiiviiltä.

Lampunvarjostin roskiksesta

Ei, en tehnyt roskapöntöstä lampunvarjostinta. Tein lampunvarjostimen metallilangasta, tyllistä, kuumaliimasta, timangeista ja vanhasta lampunvarjostimenrungosta, jonka löysin taloyhtiön roskiksesta.

Nyt entinen valaisin jossa killui lusikoita ja haarukoita ja vatkaimia, siirtyi sille kuuluvalle paikalle keittiöön.

Tässä lähempää tarkastelua. eli pelkkä runko:

 Pujottelin metallilankaa pinnojen väliin.

Rypytin ja liimasin kuumaliimalla tyllikerroksia pujottelemaani metallilankaan. Timangit irrotin toisesta pöytälampusta, jonka hyllytin toistaiseksi. Eli karkeasti laskettuna investoin tätä ihanuutta varten n. 5€ tyllikangasta varten, joka oli ainoa mitä ei sattunut löytymään kotoa (eikä roskiksesta).

Minusta se on ihan ihana <3

P.S: Klikkaamalla kuvat saa isommaksi.

Tomaattista nuudeliwokkia ja tiikerikatkarapuja

Inkivääritomaattikastike paprikanuudeliwokkiin

(annoksesta riittää kahdelle-kolmelle, kesto yhteensä 2 h 15 min, voidaan valmistaa edellisenä päivänä)

1 kg tomaatteja

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

peukalon kokoinen pala kuorittua inkivääriä

4 dl tuoreananasmehua

1 tl merisuolaa

mustapippuria myllystä

Sipulit kuoritaan ja pilkotaan ja freesataan hetki öljyssä. Lisätään tomaattilohkot ja freesataan taas hetki. Lisätään kuorittu ja isohkoiksi paloiksi pilkottu inkivääri sekä mustapippuri ja suola. Kiehautetaan ja annetaan kiehua hiljalleen 1 ½ tuntia. 

Siivilöidään/paseerataan tiheän siivilän läpi ja keitetään vielä kasaan n. ½ tuntia tai niin kauan että on sopivan paksua. 

Erotetaan kastikkeesta sivuun n. 1 dl erillistä tarjoilua varten.

Tiikerikatkaravut
(kesto 7 min)

n. 10 tiikerikatkarapua

2 sitruunaruohoa

öljyä, mustapippuria, suolaa

Ravut työnnetään sitruunaruohovartaaseen, sivellään öljyllä, pippuroidaan ja pyöräytetään hiukan suolaa päälle. Grillataan nopeasti kuumassa grillissä, n. 1-2 minuuttia/puoli.

Paprikanuudeliwok
(kahdelle, kesto 15 min)

½ chili

½ vihreä paprika

½ keltainen paprika

½ sipuli

1 puntti nuudelia

Kiehautetaan kattilassa vettä, nostetaan kattila pois liedeltä ja laitetaan nuudelit muutamaksi minuutiksi veteen turpoamaan. 

Suikaloidaan sipuli ja paprikat. Chili leikataan pieneksi silpuksi. Chili ja sipuli freesataan tilkassa öljyä ja lisätään paprikat, freesataan vielä hetki. Lisätään sekaan nuudelit ja aiemmin keitetty tomaattikastike. Lämmitetään ja annostellaan tarjoilulautasille. Koristellaan tuoreella korianterilla.

Tarjoilulautasille laitetaan vielä pieni kulho aiemmin erikseen otettua kastiketta varten, jossa voi dippailla grillattuja rapuja.

Tuoretomaattipasta

On aika herättää blogi eloon pitkältä tauolta. Kameran puutteessa en ole päivittänyt tuotoksiani, mutta nyt on sekin ongelma ratkaistu ja täällä ollaan julkisesti hellan ääressä taas!
Tänään lounaaksi yksinkertaista ja nopeaa ja tietysti hyvää syksyn sadosta. Eilisen Sikke - Ruokaa rakkaudella- ohjelman inspiroimana otin äidin puutarhasta saadut tomaatit kauniiseen käteen ja tekaisin todella nopean aterian siitä mitä kaapista ja kartanolta löytyy -periaatteella. Kartanolta löytyi yrtit ja kaapista muut aineet. Yrteiksi käy siis mitkä tahansa, timjami, basilika tms. mitä on vain saatavilla.


TUORETOMAATTIPASTA 

Annoksesta riittää yhdelle.

pastaa itselle sopiva määrä (ihan perus barillaspagettia, jokainen itseäänkunnioittava, ei niin nälissään kituva kokki valmistaa tietenkin pastan itse. Itse en osu tällä hetkellä kumpaankaan kategoriaan)
2 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
n. ½ dl- 1 dl hyvää oliiviöljyä
mustapippuria 
Maldon-suolaa (mikä tahansa suola toki käy, mutta se fiilis, se fiilis!)
lehtipersiljaa
villirucolaa

Aloita laittamalla vedet kiehumaan tomaattien kalttausta varten, sekä pastan keittämistä varten. Laita pasta kiehumaan. Leikkaa tomaatteihin ristiviillot ja kasta esim. reikäkauhaa apuna käyttäen tomaatit kiehuvaan veteen, sen verran että kuori lähtee juuri ja juuri rullautumaan irti. Tähän menee aikaa n. 10-20 sekuntia. Nosta tomaatit reikäkauhalla kylmään veteen, jotta ne jäähtyvät nopeasti, eivätkä jatka kypsymista ja muutu ällön limaisiksi käsitellä. Irrota tomaateista kuori ja leikkaa ne neljään osaan, poista siemenet ja kannat ja silppua kuutioiksi. Silppua myös valkosipuli ja yrtit. Kaada reilusti oliiviöljyä kattilaan ja lämmitä se. Reilusti sen vuoksi, että tässä annoksessa oliiviöljy toimii itse kastikkeena. Sitä saa siis olla riittävästi, kuivaa pastaa ei tykkää syödä kukaan. Oliiviöljy on sopivan lämmintä, kun se on kuumaa muttei niin kuumaa että seuraavaksi lisättävät valkosipulit alkaisivat sihistä. Öljyä on tarkoitus lämmittää vain sen verran, että se herättää ainesten maut esiin, muttei kypsennä niitä. Lisää siis valkosipuli, pippuria maun mukaan myllystä, sopiva ripaus suolaa, tomaattikuutiot ja silputut yrtit. Valmis!

Suklaatorttu á la Varenne

Pesee mutakakun mennen tullen. Niin maussa, kuin epäterveellisyydessäänkin.
Todella tömäkkää tavaraa siis, mutta parasta suklaakakkua mitä olen ikinä maistanut!

1 dl vahvaa kahvia
250 g tummaa suklaata (50-70%)
250 g voita
2 dl sokeria
4 kananmunaa

lisäksi kermavaahtoa ja raparperihilloa

Säädä uuni 175 asteeseen. Vuoraa pyöreä irtopohjavuoka foliolla ja voitele kevyesti voilla.
Mittaa kahvi kattilaan vesiheuteeseen ja paloittele suklaa kahvin joukkoon. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut. Anna veden kiehua rauhallisesti, ettei sitä joudu suklaan joukkoon. Sekoittele voi ja sokeri vuorotellen muutamassa erässä suklaan joukkoon. Nosta kattila pois vesihauteesta ja jäähdyttele seos haaleaksi.
Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita ne jäähtyneeseen suklaaseokseen.
Kaada taikina vuokaan ja paista torttua uunissa n. 1 tunti. Torttu nousee hiukan uunissa, mutta painuu sitten kasaan ja pinta lohkeilee koristeellisesti.
Anna tortun jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Nosta se sitten vuokineen jääkaappiin. Jääkaapissa torttu saa tekeytyä vähintään vuorokauden, mutta parhaimmillaan se on 2-3 päivän päästä.

Lisäksi vatkasin ihan maustamattoman kermavaahdon ja keittelin tavallisen raparpelihillokkeen kevään ensimmäisistä raparperin varsista ja hillosokerista.
Ja kuten tämän ja edellisen postauksen kuvista saattaa nähdä, kakkua ja kalaa syötiin mökkiolosuhteissa romantillisesti paperilautasilta.
Kohta pukkaa siis myös grillausreseptejä perässä :)

(Kakun ohje on bongattu Glorian Ruoka&viini-lehdestä 4/2010)

Koivugraavattu siika salaattinyytissä

Tässä piristävä graavikalaresepti juhannukselle!
(Tai miksei joulullekin, kun kerää tuoreita koivunlehtiä säilöön pakastimeen valmiiksi!).

Mikä tahansa kala käy graavaukseen, meillä sattui olemaan paikallista siikaa saatavilla ja tarjouksessa, joten suunnittelemani lohen sijaan siika lähti kalatiskiltä mukaan.

Luulin koivun maun olevan miedompi, mutta ainakin siian kanssa se maistui vahvana yllättävästi! Söimme kalan alkupalana salaattinyyttien täytteenä ja koivun aromi tuli ihan selvästi esiin muiden makujen rinnalla.
Tätä teen toistekin!

Koivunlehdet ovat parhaimmillaan tähän tarkoitukseen mahdollisimman nuorina.

kalafilee
merisuolaa
ripaus sokeria
koivunlehtiä revittynä

Kalafile asetetaan leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin ja suola, sokeri ja koivu ripotellaan päälle. Kääritään tiukaksi paketiksi ja vielä kelmua tai foliota päälle, että pysyy varmasti tiiviinä. Sitten vaan jääkaappiin ja kevyt paino päälle.
Ohut siika valmistuu vuorokaudessa, paksumpaa lohta odottelisin ainakin pari päivää.

Keräsalaattiin käärityt ja sormin syötävät alkupalanyytit sisälsivät siian lisäksi porkkanaraastetta, retiisiä, avokadoa ja keltaista melonia. Purjosipuliakin piti laittaa, mutta pääsi unohtumaan. Ihana alkupala, varsinkin nyt kun kaikkia ihania kasviksia alkaa olla tuoreena ja suomalaisena saatavilla :)

Hirvipataa, perunalunta ja mausteista karpalososetta reseptikilpailuun

Tämä anonyymi amatööriruokabloggari on siis ensimmäistä kertaa osallistunut reseptikilpailuun. Hyvinkin jännittäviä aikoja siis eleltiin siinä vaiheessa kun klikkasin reilu viikko sitten geemailin lähetä-nappia.
Motivaattoriksi riitti siis jo pelkkä osallistumisen ilo ja oman henkilökohtaisen palkintotunnustukseni sainkin jo ruokapöydässä, kun näin miten dinner party-vieraille pata maistui hyvin, kaikki onnistui nappiin ja kaikilla oli muutenkin mukavaa :)

Nyt kilpailureseptit on siis kuitenkin julkaistu, äänestys on alkanut alla olevan napin takana ja se jatkuu maaliskuun loppuun saakka.

Suunnitellessani osallistumista pyörittelin mielessäni kaalilaatikon tuunausta ja puolukoita, kunnes muistin, että pakastimesta löytyy ihan mahtavia viime syksyisiä karpaloita. Niistä siis ensin keittelin mausteisen soseen ja sille kaveriksi aloin kehittelemään "jotain". Sitten nips naps palaset loksahtivat paikoilleen ja oman äitin hartaasti pakastimessaan säästelemä toiseksi viimeinen hirvipaisti sai kunnian esiintyä pääroolissa tässä ateriassa.
Reseptin runko on joskus lukaistusta Glorian ruoka&viini-lehdestä ja muunnettu omaan makuun sopivaksi.

Täytyy kertoa, että riistaa en ole käsitellyt kuin pari kertaa aikaisemmin, mutta tällä kertaa sen käsittely oli oikein ilo! Niin suomalaista kuin voi aito Taivalkoskelainen hirvi olla. Haaveilin jo täysin omavaraisesta kokkauksesta metsästäjän uran avulla siinä nostalgioidessani hirven kimpussa. Mutta ehkä ei nyt tänään. Eikä ehkä huomennakaan.
No, tuskin koskaan, mutta hyvältä kuitenkin tuntui käsitellä sitä lihaa joka on jokunen aika sitten vasta juoksennellut vapaana tuolla suomen metsissä ja syönyt jäkälää ja koivunsilmuja.
Tai mitä ne hirvet nyt syökään.

Ja sitten se resepti!

Hirvipata

n. 1 kg hirvenlihaa
voita paistamiseen
4 dl lihalientä (naudanlihafondista)
3 valkosipulinkynttä
3 tl timjamia
1 laakerinlehti
1 tl paprikajauhetta
muutama mustapippuri
ripaus chilijauhetta
n. 4 dl punaviiniä
1 pkt fileepekonia
100 g chorizoa
10 pikkusipulia
2 rkl maissitärkkelystä

Kuutioi huoneenlämpöinen liha n. 2cm x 2cm kuutioiksi ja ruskista muutamassa erässä voissa pannulla. Siirrä (valurauta)pataan ja huuhtaise pannu lihaliemellä ja kaada pataan. Kuori ja viipaloi valkosipulit ja lisää pataan timjamin, laakerinlehden, paprikajauheen, pippurien ja chilijauheen kanssa. Kaada pataan sen verran punaviiniä, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä pataa alhaisella lämmöllä (n. 150 astetta) n. 2 ½ tuntia. Kuutioi pekoni ja makkara ja kuori sipulit. Kuullota niihin kaunis väri paistinpannussa ja lisää pataan. Jatka padan kypsentämistä n. 30-40 min. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Suurusta pata maissitärkkelyksellä, jonka olet sekoittanut tilkkaan vettä.

Perunalumi

Kuori ja keitä rosamunda-perunat vedessä kypsiksi. Puserra perunasurvimen läpi.

Mausteinen karpalosose

5 dl karpaloita
2 dl appelsiinimehua
1 dl hillo- ja marmeladisokeria
1 tähtianis
5 maustepippuria
1-2 rkl valkoista balsamicoa
ripaus suolaa
2rkl ruokosokeria

Kaikkia aineksia keitetään n. 10 minuuttia, jonka jälkeen nostetaan tähtianis ja pippurit pois ja seos soseutetaan sauvasekoittimella, siivilöidään ja purkitetaan.

Banaanikakku (ja kurkistus makuuhuoneeseen)

Mieli teki banaanikakkua, jota en ole jostain syystä aiemmin tehnyt. Valitsin ensimmäisen vastaan tulleen reseptin (jota en myöskään ole koskaan aiemmin tehnyt ja lopulta ihan syystäkin :D ).

Jo leipomisvaiheessa hoksasin, että nyt vaikuttaa niin tutuilta aineksilta, että tästä ei voi tulla ihan sitä mitä ajattelin, mutta kokeilin kuitenkin avoimin mielin. Ja tottahan se on, että jos ohjeessa käsketään laitattaa reippaasti neilikkaa, inkivääriä ja kanelia, niin kyllähän se lopputulos niiltä maistuu, eikä banaanilta, vaikka kakkuun sitäkin tuli aika reilusti mielestäni. Sen verran voimakkaat mausteet on kuitenkin kyseessä.

Orjallisesti noudatin kuitenkin ohjetta. Porkkanakakkuahan tämä muistuttaa kovasti, kuitenkin siitä puuttuu se porkkanakakun ihanan rasvainen kosteus ja samalla myös banaanikakun nimellä kulkevan kakun mukainen banaanin maku.
Eihän sellaista ihminen voi ymmärtää ollenkaan :D
Lähinnä luokittelisin tämän meheväksi maustekakuksi ja sellaisena kyllä toimiva resepti. Suolan määrä ohjeessa on tosin liian suuri, puolet tuosta riittäisi. Rakenne oli tosiaan hyvä ja hyvältähän tämä maistui, mutta varsinaiseen banaanilta maistuvaan banaanikakkuun täytyy kuitenkin palata myöhemmin jollain toisella ohjeella.

Sen vahvistuksen kyllä sain taas kerran, että resepteistä pidetään jatkossakin vain runko kasassa ja varsinainen toteutus kaivetaan sitten ihan omasta selkärangasta.

Tällä ohjeella siis mentiin.

Banaanikakku

150 g margariinia
2,5 dl sokeria
2 munaa
4-5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa (vähemmän riittää!)
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl kanelia
3 banaania

1. Vaahdota sokeri ja margariini.
2. Lisää munat yksitellen joukkoon koko ajan hyvin vatkaten.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Murskaa banaanit haarukalla. (minä laiskottelin sauvasekoittimen avustuksella)
5. Sekoita vaahtoon vuorotellen banaania ja jauhoseosta.
Paista isossa jauhotetussa kakkuvuoassa 170 asteessa n. 50-60 min.

Kuorrutukseen 25-30gr voita , 1,5dl tomusokeria , 1tl vanilliinisokeria , 100-150gr tuorejuustoa. Kaikki sekaisin ja kakun päälle. Ja päälle vielä vähän koristeita maun mukaan

Ja sitten se makuuhuonekatse

Muistatteko tämän?
Tänä päivänä se näyttää tältä:

Kuka sanoi, ettei lusikoita ja haarukoita ja veitsiä muka saisi roikotella makuuhuoneen katosta?

P.S: Salice in Wonderland on myöskin osallistunut Hotelli Helkan järjestämään reseptikilpailuun. Jännää!
Myöhemmin siitä lisää ;)

Broileria hapanimeläkastikkeessa

Koko viikon lasten toiveiden mukaisesti kokattuani on vihdoin perjantaina mutsin aika toivoa mitä syödään! Tänään siis syötiin yhtä lemppariarkiruuistani. Vaatii paljon pilkkomista, mutta muuten todella nopea ja helppo valmistaa. Ja on täyttävää!

BROILERIA HAPANIMELÄKASTIKKEESSA

Tässä lähtötilanne. Kuvasta tosin puuttuu Maizena ja sen sijaan siellä näkyy kirsikkatomaatit, jotka eivät kyllä päätyneet ruokaan ollenkaan. Jotakuinkin tällaisella setillä kuitenkin lähdettiin liikkeelle.

n. 200 g broileria/3 kpl broilerin ohutleikkeitä suikaloituna
1 sipuli
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
½ punaista paprikaa
½ keltaista paprikaa
1 parsakaali
kourallinen sokeriherneitä
2 cm tuoretta inkivääriä
ananasrengaspurkki mehuineen
2 rkl sweet chili sause
½ dl soija
(1 rkl oyster sause)
n. 2 dl vettä
mustapippuria
n. 3 tl maizenaa sekoitettuna tilkkaan kylmää vettä
öljyä paistamiseen

Aloitetaan pilkkomalla kasvikset ja broilerit haluttuun muotoon.

Tässä välissä on aivan pakko mainostaa joululahjojani, aivan loistavia Victorinox-sarjan veitsiäni ja kuorijaa. Tämä nimenomainen veitseni on ilmeisesti tarkoitettu erityisesti tomaatin leikkaamiseen, mutta se on vaan niin ihana ihan mihin vaan. Ehkä jatkossa pysyttelen niissä tomaateissa, mutta porkkankin leikkaus sujui ihan supersukkelaan tällä mahtiveitsellä. On myös ehkä hankala kuvitella, mitä ihmeen eroa kuorimaveitsillä voisi olla, mutta nyt ainakin tiedän, että kyllä niillä todellakin voi.

Love them <3

Varsinaisen ruuan valmistus on nyt siis edennyt tähän pisteeseen:

Ananaspurkin takana on maizenasuuruste valmiina ja kaikki kasvikset on pilkottuna, inkivääristä pätkä kuorittuna ja broilerit ohueksi suikaloituna. Voi toki käyttää valmiiksikin suikaloitua tipua. Minä mielummin leikkaan lihani itse, niin saan juuri sellaisia paloja kuin tarvitsen. Sen takia ostan aina isoimmat köntit, nyt ei löytynyt könttejä, oli vain ohutleikkeitä.
Paistetaan ensin broilerit nopeasti öljyssä ja suolataan ja pippuroidaan ne ja nostetaan sivuun odottamaan.

Seuraavaksi pannulle kasviksia kypsymisjärjestyksessä. Ensin porkkanat ja sipulit, sitten valkosipulit ja paprikat. Kuullotetaan kevyesti, ei ruskisteta.

Sitten kaadetaan ananaspurkin mehu pannulle.

Lisätään vettä vähän kerrallaan, tarvittaessa. Minä tykkään kastikkeesta, joten minä laitan sitä aika paljonkin. Samalla maustetaan sweet chilillä ja soijalla. Yleensä en käytä oyster sausea, mutta nyt loppui soija kesken ja oisterisoosi sai jatkaa soijan korvikkeena. Eikä se huonoa makuakaan tuo :)  Sweet chiliä on tässä ohjeessa lapsen makuun sopivasti, eli on aika mieto annostus. Meillä ei nimittäin mukulat tykkää tulisesta, eikä ihme jos lempiruokia on mm. pinaattikeitto. Sitä siis voi lisäillä omaan makuun sopivaksi. Tuore chili sopisi oikein hyvin tietysti jos sellaista on saatavilla. Sen lisäisin jo kuullotusvaiheessa. Jos tarvitaan lisää makeutta, niin sitä voi saada myös lisäämällä jotain tuoremehua, ananas, appelsiini tms, tai lisäämällä ihan vaikka ruokosokeria.

Tässä vaiheessa aletaan olla loppusuoralla. Lisätään vielä parsakaalin kukinnot ja annetaan pari minuuttia kiehua, että ne ehtivät kypsyä hetken. Raastetaan mukaan tuore inkivääri ja nuuskutellaan onnesta soikeena sen ihanaa sitruunaista tuoksua.

Makua voi testailla tähän asti ja nestettä lisätä jos tarvitsee. Viimeisenä kipataan sitten broilerit, ananakset ja sokeriherneet mukaan. Annetaan kiehahtaa ja nostetaan pannu/kattila pois levyltä. Tarkoitus on, että keitosta ei kiehusteta yli kypsymisaikojen, että kaikissa kasviksissa säilyy mahdollisimman hyvin niiden kauniit värit. Erityisesti parsakaali ja sokeriherne muuttuvat ikävän ruskeiksi ylikypsyessään.

Sekoitellaan maizenasuuruste mukaan ja tarjoillaan heti ihanan tahmean jasmiiniriisin kanssa.

Sushitime!

Muutaman kokeilukerran jälkeen huomaan, että tämä sushin valmistus alkaakin jo sujua :) Joten sen kunniaksi kunnon ohjeet kuvineen.

Täytevaihtoehtoina minulla oli tällä kertaa reilusti chipotle tabascolla maustettua paksuksi haudutettua tomaattikastiketta, kurkkutankoja, porkkanatankoja, valkosipulituorejuustoa, kylmäsavulohta, sulatettua ja valutettua tiikerirapua ja avokadoa, joka reppana tosin unohtui käyttämättömänä leikkuulaudalle.

SUSHIRIISI

Muuten samat mitat kuin paketin kyljessäkin (Blue Dragon sushiriisi), mutta tekotapa on vähän eri.

250 g sushiriisiä
reilusti kylmää vettä


Puoli pakettia sushiriisiä kattilaan ja kylmää vettä päälle. Hierotaan ja huuhdellaan riisiä käsin puristelemalla varovasti vedessä ja vaihdetaan vesi uuteen. Vaihdetaan vesi niin monesti, että huuhteluvesi jää kirkkaaksi. Tämä vaatii yleensä n. 4 vedenvaihtoa ja sen tarkoituksena on saada riisistä ylimääräinen tärkkelys pois.
Lisätään taas kylmää vettä niin että riisit peittyvät ja annetaan liota 20 min.

Kaadetaan liotusvesi pois ja lisätään 4 dl vettä. Huom! Iso kattila. Kattila riiseineen hellalle ja levy täysille. Vahditaan haukkana kattilan ääressä ja sitten kun vesi kiehahtaa, käännetään levy ykköselle ja annetaan kiehuilla 10 min. Sen jälkeen käännetään levy pois päältä ja annetaan taas olla 10 min. Kantta ei nostella kesken kaiken (vain nopeasti jos meinaa alkuvaiheessa kiehua yli), mutta sen jälkeen kannen aukominen aiheuttaa höyryn karkaamisen ja riisi ei pääse kypsymään höyryssä kuten on tarkoituksena. Eikä riisiä myöskään missään tapauksessa hämmennetä, etteivät jyvät rikkoudu. Sushiriisin pitää saada paaaaljon rakkautta, eli sitä ei sitten jätetä yksin kypsymisen ajaksi ;)

Sillä välin voi vaikka valmistaa etikkaliemen:

7 rkl riisiviinietikkaa
4 rkl sokeria
½ rkl suolaa

Kaikki ainekset kuumennetaan pienessä kattilassa niin, että sokeri ja suola liukenevat.

Valmis riisi kaadetaan laakeaan astiaan ja aletaan leikkaavin liikkein sekoittaa etikkaliemi riisiin esim. puulastalla. Samalla riisiä jäähdytellään tuulettamalla viuhkalla, joka voi uchiwan puutteessa olla vaikka nori- eli merileväarkkipaketti, jota tarvitaan varsinaiseen tarkoitukseensa vasta vähän myöhemmin. Tähän jäähdyttelyhommaan kannattaa nakittaa 1 kpl talon jälkikasvua tai muu ylimääräinen käsipari, jos molemmilla käsillä eri tahtiin tehtävä ravistelu ja sekoittaminen on liian jumiuttavaa puuhaa.

Kun riisi on suurimmaksi osaksi jäähdytetty, sen voi astioineen kääräistä vaikka puhtaan, kostean tyynyliinan sisään ja jättää sivuun odottamaan seuraavia toimenpiteitä.

MAKIRULLA

Makien tekemiseen tarvitaan
noriarkki
bambumatto (minulla vastaava ja ihan yhtä hyvä, sisustusosastolta ostettu euron tabletti)
tuorekelmua
sushiriisiä
täytteitä oman maun mukaan

Alimmaiseksi laitetaan bambumatto (jonka ei siis välttämättä tarvitse olla juuri _bambua_). Sen päälle kelmua ja noriarkki, jonka päälle aletaan painella riisiä tiiviiksi ja tasaiseksi kerrokseksi. Vieressä kannattaa pitää kylmävesikulhoa, koska märillä käsillä riisin työstäminen on helppoa. Se on kuin muovailuvahaa :)

Riisiä saa olla n. ½ cm:n kerros, tai sitten voi tehdä tällaisia jättirullia kuin minulla nyt :D
Tasoitellaan reunat siisteiksi ja jätetään molempiin päihin vähän tyhjää tilaa. Toiseen reunaan enemmän, koska rullatessa riisi työntyy vähän eteenpäin. Sitten painellaan toisen reunan lähelle sormella ura täytettä varten.

Täytteeksi laitoin ensin tomaattikastiketta ja puoliksi kurkkua ja puoliksi porkkanaa.

Sitten vain rullasin bambumatton avulla tiukan rullan, joka meni tietysti tämänkertaisen kuvaustilanteen paineessa vinoon, mutta ei se oo niin justiinsa :)

Rulla leikataan myöskin kylmään veteen kastellulla veitsellä 8 osaan. Ensin puoliksi, sitten puolet puoliksi jne. niin tulee samankokoisia. Noriarkeissa on yleensä myös pienet leikkausmerkit.

NIGIRIT

Nigirit ovat soikeahkoja riisipalloja, jonka päälle yleensä laitetaan tuoretta lohta tai muuta merenelävää. Minulla ei ollut tuoretta merikalaa, joten laitoin kylmäsavulohta. Joskus olen katsonut japanilaisen opetusvideon riisipallojen tekemisestä ja siitä jäi selkärankaan sääntö, että ne täytyy pyöritellä käsin ja vielä tärkeämpää, että yhdellä kädellä. No, koska olen erittäin taikauskoinen mitä tulee ruuanlaittoon, niin pistin tällä kertaa vielä pahemmaksi ja pyörittelin ne vasemmalla kädellä :D Kuvaamisen helpottuminen ei tietenkään ollut syyllinen tähän kikkailuun. Riisistä siis pyöritellään ja tiivistetään soikea pallo kostein käsin, jonka päälle puristetaan varovasti kalasiivu. Jotkut sivelevät wasabia kalan pintaan (joka tulee riisiä vasten), mutta minä lisään wasabini mielummin erikseen.

GUNKANSUSHI

Mätiä meillä ei myöskään ollut (joka on se gunkanin perinteisin täyte), joten ihan perusgunkania en saanut tehtyä. Mutta olen muutenkin sitä mieltä, että susheihin voi laittaa vaikka banaania ja hirvenlihaa, jos niistä tykkää, ei sen tarvitse olla niin vakavaa ja "oikeaoppista".

Gunkanin tekeminen aloitetaan leikkaamalla sopivat suikaleet norista ja veden avulla "liimamalla" siitä rinkula. Mitä leveämpi suikale, sitä korkeampi gunkan.

Sitten asetetaan rulla pystyyn alustalle ja painellaan sopiva määrä riisiä sen pohjalle. Riisin painelussa taas kannattaa olla kosteat sormet, mutta pitää varoa turhaan koskettelemasta noria, koska se muuten vettyy ja menee rumannäköiseksi, eikä pysy kuosissaan. Alla olevassa kuvassa reunat on päässeet jo himppusen mutkalle.

Sen jälkeen sitten vain täytetään. Näihin laitoin täytteeksi sipaisun valkosipulituorejuustoa, tomaattikastiketta, kurkkukuutioita, kylmäsavulohikuutioita/pari tiikerirapua.

Ja kylkiäisenä wasabia, japanilaista garia eli etikka-sokerimarinoitua inkiväärilastua ja japanilaista soijaa ja tsadaa, ihana ateria on valmis!